Nonni, meninpäs sitte laittamaan blogiakin nettiin, mikähän muhunkin on menny! Ehkä muuttuvat elämäntilanteet ajaa tälläsiin ratkaisuihin.

Eli

Elämään kuuluu täl hetkel faijan välttely, se on eka. Tietsikal hääräämine, se on toka. Ja vikaks leffojen kattelu ja koriksen peluu on täyttäny mun elämän. Futista en voi pelaa koska muut ei lähe, niil on aina jotain parempaa tekemist, paskiaiset. Huomasin just et aloin korjata kielioppivirheitä, ehkä tää on hyvä paikka semmoseen, ees jossain voi saada tilaisuuden kirjottaa oikein.

Juon viinaa, ainakin join äske yhen lasin. Must alkaa tuntuu et se voi olla ongelma joskus, ei nyt tietenkään. Koska nuoriahan tässä viel ollaan, ei hätää vaik syö epäterveellisesti ja juo sillo tällö. Taino toi sillo tällö on alkanu olee jo melkee jokailtasta touhua. En muista millon en olis yhen rauhottavan ottanu illas. Eli siis kostee putki jatkuu päiväst toisee. Mut se on varmaa iha ok, en tartte sitä, haluun vaan ottaa sellasen, kaljan tai ryypyn tai.. Se vaan tuntuu oikeelt ku oon pienes humalas. Oon sillon oma itteni. Täysin selvinpäin oon pelkkä nössö kuka ei pysty yhtään mihinkään. Mikään ei tunnu onnistuvan. Jännitän joka pientä asiaa, pieni alkoholimäärä antaa sellasta itsevarmuutta että pystyn jokapäiväset asiat hoitamaan. Henkisesti siis. Koska juon yleensä VAIN illalla tai yöllä. Tuun varmaa laittaa tänne lisää joskus kaikennäköstä joten saatte huomata miten kirjotukset erottuu ku oon oma itteni tai ku oon vapiseva nössö.

Oon ollu rakastunuki nyt ekaa kertaa, ehkä. Ehkä sen takii etten tiiämitä rakkaus on. En saanu vastakaikua, tietenkään, joten tääkin asia taas opetti mua monelaki lailla. Ensinnäki oon ehkä varmempi naisten seuras, jollain lailla. Toisekseen mul oli hemmetin hauskaa tän tytön kans, en tiiä pitäsköhän nimee julkasta, no okei, tuskin se ees lukee tätä ja jos lukee ni so what. Johanna. Johanna on sen nimi ja oon tykänny siit kolme vuotta. En oo kolmeen vuoteen oikeestaan pystyny ajattelemaan ketään muuta tyttöö ku sitä, yks hairahdus oli, iha paska sellane. Se muija, Mirka, oli iha hirvee, en ees tajuu miks sen kans olin yhessä. Pillua en saanu, sormetin kyllä, mut nää on toisarvosia seikkoja. Oisin saanu jos oisin halunnu, harmitti ku en käyttäny tilaisuutta hyväkseen, muttei enää. Mitä välii sil enää on miten pitkälle sen kans menin sängys. Iha hyvää vaan etten sitä pannu, tiedä mitä tautei siltki ois saanu, kortsu oli taskus mutten usko et siin hötäkäs sitä oisin laittanu. Enivei, tää johanna on sellanen tyttö et alta pois. Se saa miehen tuntemaan ittensä tosi tärkeeks, se on varmaan erittäin hyvä paras kaveri, en epäile yhtää, mut se kenet se sit valitsee rinnalleen, on kyl erittäin onnekas. Mu propsit menee sille tyypille, kuka se ikinä sit onkaan. Johanna on saanu mut tuntemaan sellasii tunteit mitä en oo ikinä enne kokenu, no okei ala-asteel yhen leenan kans mut se ei varmaa ees kattonu mua päin. Johanna sentään puhuu mulle ja on kaveri, paitsi nyt. Mä taisin vahingos kertoo et pidän siit joten suhde meni sit kai siinä. Kaverisuhde siis. Harmittaa sinänsä, mut jos ajattelisin kokonaan järjen avulla, enkä pelkästään tunnepohjalt, en näkis enkä kuulis siit enää ikinä, se olis mulle parasta. Joka kerta ku kuulen siitä, sydän hakkaa niin ettei siin oo mitään järkee. Parhaiten menee sillo ku en kuule siit mitää, unohdan sen tavallaan kokonaan. Se kyl pysyy mun sydämes loppuun asti, näin uskosin, mut mun on pakko jatkaa eteenpäin, ei täst muute tuuyhtää mitään. BTW, pakko täs sanoo et intis mun aseen nimi oli Johanna. Eka naisen nimi mikä tuli mielee. Toine vaihtoehto ois ollu pamela. Onneks tuli toi johanna ekaks. Mul oli johanna2 ja johanna3 intis, ase vaihtu pariin otteseen. Nimee en halunnu vaihtaa. Johanna on täydelline. Kuulostan iha friikilt. Mut ihmiset on, sen oon lyhyen elämäni aikana huomannu. Jopa moneen otteseen. Se jaksaa aina yllättää.

En oo ite lukemas näit omiakaan kirjotuksia, enkä lue muidenkaan. Mut jos joku jaksaa näit mun juttuja lukee, oon aika kiitollinen. Nää auttaa mua jo näin ku saan purettuu nää, Heidi on muute auttanu siin kans tosi paljo, joten mulle on aivan sama vaikkei kukaan katsellaan koskaan näit sanoja kohtaiskaan.

Palaan pian omien ajatuksieni kanssa. Ehkä näin saan jatkaa huomiseen!